Säiliön lämmitysaika höyrykierukalla: lämpö, pinta-ala ja höyry
Kuinka kauan höyrykierukka lämmittää säiliötä ja kuinka suuri kierukan on oltava: tarvittava lämpö, panoslämmityksen kaava, U-arvot, kierukan pinta-ala ja höyrykuorma. Laskuesimerkkinä 10 m³ vesisäiliö.
Säiliö, jonka lämmittäminen kestää kolme tuntia, kun prosessi tarvitsee sen tunnissa, pysäyttää koko vuoron. Tarpeettoman suuri kierukka maksaa, täyttää säiliön ja vaikeuttaa säätöä. Kumpikin virhe johtuu samasta syystä: lämmityslaskennasta on jäänyt vaihe väliin. Kunnollinen säiliön lämmitysajan laskenta vaatii vain kourallisen lukuja – säiliön sisällön massan, lämpötilat, höyrynpaineen ja realistisen lämmönsiirtokertoimen – ja vastaa kerralla kolmeen kysymykseen: kuinka paljon lämpöä, kuinka paljon kierukan pinta-alaa ja kuinka paljon höyryä. Tämä opas käy kaikki kolme läpi ja päättyy täydelliseen esimerkkiin 10 m³ vesisäiliöstä, jota lämmitetään upotetulla höyrykierukalla.
Vaihe 1: panoksen tarvitsema lämpö
Nesteen lämmittämiseen tarvittava energia saadaan tutulla tuntuvan lämmön kaavalla:
Q = m × cp × (T2 − T1)
- Q = tarvittava lämpö, kJ
- m = säiliössä olevan nesteen massa, kg
- cp = ominaislämpökapasiteetti, kJ/kg·K (vedelle 4,19; useimmille öljyille noin 1,8–2,2)
- T1, T2 = alku- ja loppulämpötila, °C
Käytä massaa, älä tilavuutta. Vesi on lähellä 1 kg litraa kohden, mutta öljyt, siirapit ja liuokset eivät, joten kerro ensin käyttötilavuus tiheydellä. Säiliön tilavuuslaskurimme antaa lieriösäiliön tilavuuden halkaisijasta ja korkeudesta. Jos säiliön seinämä, sekoitin tai vaippa on sisältöön verrattuna raskas, lisää myös niiden massa kerrottuna teräksen ominaislämmöllä (noin 0,5 kJ/kg·K).
Kun Q jaetaan lämmitysajalla, saadaan keskimääräinen lämpöteho kilowatteina. Tämä keskiarvo on hyödyllinen ensimmäiseen tarkasteluun, mutta se kätkee tärkeän seikan: höyrykierukka ei luovuta lämpöä tasaisella teholla.
Vaihe 2: miksi lämmitysteho laskee säiliön lämmetessä
Höyry lauhtuu kierukan sisällä paineensa kylläisyyslämpötilassa Ts. Kierukan seinämän läpi kulkeva lämpö on verrannollinen Ts:n ja nesteen lämpötilan erotukseen. Alussa neste on kylmää ja ero suuri; säiliön lämmetessä ero pienenee ja samoin lämpövirta. Tuloksena säiliön lämpötila nousee käyrää pitkin, joka loivenee hitaasti kohti Ts:ää.
Hyvin sekoittuneelle säiliölle ja vakiohöyrylämpötilalle energiatase antaa klassisen panoslämmityksen yhtälön:
t = (m × cp / (U × A)) × ln[(Ts − T1) / (Ts − T2)]
- t = lämmitysaika, s
- U = kierukan kokonaislämmönsiirtokerroin, W/m²·K
- A = kierukan ulkopinta-ala, m²
- Ts = höyryn kylläisyyslämpötila kierukassa, °C
- m × cp yksikössä J/K (kg × J/kg·K)
Uudelleen järjestettynä sama yhtälö antaa tavoiteaikaan tarvittavan kierukan:
U × A = m × cp × ln[(Ts − T1) / (Ts − T2)] / t
Termi (T2 − T1) / ln[(Ts − T1) / (Ts − T2)] on panoksen logaritminen keskilämpötilaero. Yksinkertainen aritmeettinen keskiarvo antaisi hieman pienemmän, optimistisen kierukan pinta-alan; logaritminen muoto on turvallisempi. Samaa ajatusta käytetään jatkuvatoimisille lämmönvaihtimille lämmönvaihtimen pinta-alalaskurissamme.
Vaihe 3: realistisen U-arvon valinta
U on luku, joka ratkaisee tuloksen, ja juuri sitä useimmiten arvataan. Veteen upotetuille höyrykierukoille Spirax Sarco julkaisee tyypillisiä vaihteluvälejä, jotka kasvavat höyryn ja veden keskilämpötilaeron mukana:
- noin 30 °C ero: 550–1 300 W/m²·K
- noin 60 °C ero: 1 000–1 700 W/m²·K
- noin 110 °C ero: 1 300–2 700 W/m²·K
Mitoitukseen sama lähde suosittelee noin 550 W/m²·K matalapainehöyrylle (alle 2 bar g) luonnollisella kierrolla ja noin 1100 W/m²·K korkeammalla paineella tai avustetulla kierrolla, ja sen oma laskuesimerkki käyttää ruostumattomalle teräskierukalle arvoa 650 W/m²·K. Käytännössä valitse alapää, ellei säiliötä sekoiteta: kattilakivi, kierukan pinnan liete sekä kierukkaan jäänyt ilma tai lauhde pienentävät U:ta, ja hieman liian suurta kierukkaa on helppo säätää, kun taas liian pieni ei koskaan ehdi kiinni. Öljyt ja viskoosit nesteet antavat paljon pienempiä arvoja, usein vain 50–300 W/m²·K, joten älä käytä niille veden lukuja. Monet suunnittelijat lisäävät myös lasketun pinta-alan päälle noin 10% likaantumisvaraksi.
Vaihe 4: höyrynkulutus ja huippukuorma
Lauhtuessaan höyry luovuttaa höyrystymislämpönsä hfg, joten panoksen kokonaishöyrynkulutus on:
ms = Q / hfg
Höyrynkulutuksen nopeus kuitenkin seuraa lämpövirtaa, joka on suurimmillaan alussa:
ṁs = U × A × (Ts − T) / hfg
Säätöventtiili, höyrynsyöttölinja ja lauhteenpoistin on mitoitettava käynnistyskuormalle, ei keskiarvolle. Mitoitus keskiarvon mukaan on klassinen syy siihen, että säiliö lämpenee hitaammin kuin laskelma lupasi. Höyryputken mitoitusoppaamme näyttää, miten linja mitoitetaan tälle huippuvirtaukselle, ja höyry- ja höyrykattilalaskuri muuntaa höyryntarpeen kattilatehoksi ja polttoaineeksi.
Laskuesimerkki: 10 m³ vesisäiliön lämmitys kahdessa tunnissa
Prosessisäiliössä on 10 m³ vettä, noin 10000 kg. Se on lämmitettävä 15 °C:sta 65 °C:seen 2 tunnissa (7200 s) ruostumattomalla teräksellä valmistetulla höyrykierukalla. Höyry syötetään paineessa 3 bar g; kun säätöventtiilin painehäviö otetaan huomioon, kierukka mitoitetaan paineelle 2 bar g (3 bar a), jolloin Ts = 133,5 °C ja hfg = 2163 kJ/kg. Säiliötä ei sekoiteta, joten varovaiseksi mitoitusarvoksi otetaan U = 600 W/m²·K.
1. Tarvittava lämpö
- Q = 10 000 × 4,19 × (65 − 15) = 2 095 000 kJ, noin 582 kWh
- Keskimääräinen teho: 2 095 000 / 7 200 = 291 kW
- Tarkistus brittiläisin yksiköin: 22 046 lb × 1 Btu/lb·°F × 90 °F = 1 984 000 Btu, mikä on samat 2,09 GJ
2. Kierukan pinta-ala
- ln[(133,5 − 15) / (133,5 − 65)] = ln(118,5 / 68,5) = 0,548
- U × A = 41 900 000 J/K × 0,548 / 7 200 s = 3 189 W/K
- A = 3 189 / 600 = 5,3 m²; 10% likaantumisvaralla 5,85 m²
- Logaritminen keskilämpötilaero on 50 / 0,548 = 91,2 K. Aritmeettinen keskiarvo (133,5 − 40 = 93,5 K) olisi antanut 5,19 m², noin 2% vähemmän.
DN32-putken (ulkohalkaisija 42,4 mm) ulkopinta-ala on 0,133 m² metriä kohden, joten noin 45 m DN32-putkea antaa 6 m², sijoitettuna mutkittelevaksi tai spiraaliksi lähelle säiliön pohjaa. Kun asennettuna on 6 m², sama yhtälö ennustaa lämmitysajaksi noin 1,77 tuntia, mikä jättää jonkin verran varaa likaantumiselle.
3. Höyrynkulutus
- Panoksen kokonaishöyry: 2 095 000 / 2 163 = 968 kg
- Keskimääräinen kulutus: 968 / 2 = 484 kg/h
- Alussa (vesi 15 °C): 3 189 × 118,5 = 378 kW eli 629 kg/h
- Lopussa (vesi 65 °C): 3 189 × 68,5 = 218 kW eli 364 kg/h
Höyryn huippuvirtaus on 30% keskiarvoa suurempi. Säätöventtiili, syöttölinja ja lauhteenpoistin on siksi mitoitettava vähintään 630 kg/h:lle sekä alla kuvatuille häviöille.
4. Lämpöhäviöt
Eristämätön terässäiliö menettää lämpöä seinämistään ja kannestaan. Karkeasti arvioiden paljas pinta menettää noin 10 W/m²·K tyyneen sisäilmaan konvektion ja säteilyn yhteisvaikutuksesta. Kun pintaa on 25 m² lämpötilassa 65 °C ja huone on 20 °C, häviö on noin 10 × 25 × 45 = 11 kW eli noin 19 kg/h höyryä pelkästään lämpötilan ylläpitämiseen jokaisena tuntina, jonka säiliö pysyy kuumana. 50 mm mineraalivillalla häviö putoaa noin 1 kW:iin. Käytä omalle säiliöllesi eristys- ja lämpöhäviölaskuria ja lisää häviö lämmitystehoon: hitaasti lämmitettävällä paljaalla säiliöllä se voi pidentää lämmitysaikaa useita prosentteja.
Tulos
Asenna noin 6 m² kierukkaa (45 m ruostumatonta DN32-putkea), mitoita höyryventtiili, linja ja lauhteenpoistin käynnistystilanteelle noin 650 kg/h, ja varaudu lähes 1 tonniin höyryä panosta kohden. Jos kierukka on jo olemassa, käytä yhtälöä toisin päin: 4 m² kierukka samassa säiliössä tarvitsisi 2,66 tuntia 2 tunnin sijaan.
Suora höyryninjektio: nopea vertailu
Jos höyry puhalletaan suoraan veteen kierukan sijaan, höyry luovuttaa kokonaislämpönsä eikä pelkkää höyrystymislämpöä, ja lauhde jää säiliöön. Samalle panokselle tarvittava höyry on Q jaettuna höyryn entalpian (2725 kJ/kg paineessa 3 bar a) ja 65 °C veden entalpian (272 kJ/kg) erotuksella: 2 095 000 / 2 453 = 854 kg. Tämä on noin 12% vähemmän höyryä kuin kierukalla, ja lämmitys on paljon nopeampaa, mutta säiliöön tulee noin 854 kg lisää vettä, ja höyryn on oltava riittävän puhdasta joutuakseen kosketukseen tuotteen kanssa. Injektio vaatii myös kunnollisen hajottimen tai injektorin melun ja paineiskujen välttämiseksi.
Yleiset virheet säiliön lämmityslaskennassa
- Syöttöpaineen käyttäminen kierukan paineena. Säätöventtiili pudottaa painetta ja samalla Ts:ää. Käytä kierukan painetta, älä kattilan painetta.
- Optimistiset U-arvot. Sekoitettujen säiliöiden tai puhtaiden koeolosuhteiden arvot eivät päde sekoittamattomaan, kalkkeutuneeseen säiliöön.
- Venttiilin ja lauhteenpoistimen mitoitus keskikuorman mukaan. Käynnistyskuorma on suurin; alimitoitetut venttiilit ja lauhteenpoistimet täyttävät kierukan vedellä ja hidastavat lämmitystä.
- Huono lauhteenpoisto. Kierukan on viettävä kohti ulostuloaan ja tyhjennyttävä vapaasti. Lämmityksen loppuvaiheessa lämpötilasäädetyn kierukan höyrynpaine voi pudota lauhteen vastapaineen tasolle tai sen alle, jolloin kierukka pysähtyy ja täyttyy vedellä, ja U romahtaa.
- Astian ja häviöiden unohtaminen. Raskas teräs, kylmä kansi tai avoin yläosa voivat lisätä tarvittavaa lämpöä huomattavasti.
- Lämmitys liian lähelle höyryn lämpötilaa. Viimeiset asteet ennen Ts:ää kestävät pisimpään. Jos T2 on lähellä Ts:ää, nosta höyrynpainetta loputtoman kierukkapinta-alan lisäämisen sijaan.
Pikaopas: kaavat
- Tarvittava lämpö: Q = m × cp × (T2 − T1)
- Lämmitysaika: t = (m × cp / (U × A)) × ln[(Ts − T1) / (Ts − T2)]
- Kierukan pinta-ala: A = m × cp × ln[(Ts − T1) / (Ts − T2)] / (U × t)
- Höyry panosta kohden: ms = Q / hfg; hetkellinen kulutus: ṁs = U × A × (Ts − T) / hfg
- Tyypillinen U, höyrykierukka vedessä: noin 550–1 700 W/m²·K paineen, lämpötilaeron ja kierron mukaan
Lämpötilatermin teoriasta kertoo Wikipedian artikkeli logarithmic mean temperature difference. Pidä massa ja U-arvo rehellisinä, mitoita höyrypuoli käynnistyskuormalle, niin säiliö on kuuma silloin, kun prosessi sitä tarvitsee.