Höyrykattilan lyhyt historia
Newcomenin koneen alla olleesta panimon kuparikattilasta nykyisiin vesiputkikattiloihin: miten kattilarakenteet muuttuivat, miksi paineet nousivat ja miksi tarkastukset ja määräykset seurasivat.
Jokainen sokeritehdas, riisin esikeittolaitos, tekstiilivärjäämö ja jalostamo, joka tuottaa nykyään höyryä, käyttää konetta, jonka takana on yli kolmen vuosisadan historia. Höyrykattila on vanhempi kuin rautatie, vanhempi kuin sähkömoottori ja vanhempi kuin useimmat sitä nykyään sääntelevät standardit. Kun tietää, miten se kehittyi nykyiseen muotoonsa, nykyaikaisen kattilatarjouksen valinnat on helpompi ymmärtää.
Matalapaineinen alku
Ensimmäiset käytännölliset höyrykoneet ilmestyivät Englannissa 18. vuosisadan alussa. Thomas Savery patentoi kaivosten kuivatukseen tarkoitetun höyrypumpun vuonna 1698, ja Thomas Newcomen rakensi ilmakehäkoneensa vuonna 1712. Newcomenin kattila oli tuskin muuta kuin panimon kuparikattila: niitattu kupari- tai rauta-astia hiilitulen päällä, joka tuotti höyryä vain hieman ilmanpainetta korkeammassa paineessa. Työn ei tehnyt työntävä höyry, vaan ilmakehä, joka painoi mäntää sen jälkeen, kun männän alla oleva höyry oli lauhdutettu.
James Watt paransi konetta erillisellä lauhduttimellaan, jonka hän patentoi vuonna 1769, ja hänen kumppanuutensa Matthew Boultonin kanssa vuodesta 1775 levitti höyrykoneen kaivoksiin ja tehtaisiin. Wattin kattilat, joita kutsuttiin muotonsa vuoksi vaunukattiloiksi, toimivat yhä hyvin matalassa paineessa. Watt ei luottanut korkeapainehöyryyn ja sanoi sen ääneen, ja jonkin aikaa hänen näkemyksensä jarrutti kattiloilta vaadittujen paineiden nousua.
Korkea paine ja sisäinen tulipesä
Noin vuonna 1800 Richard Trevithick Cornwallissa ja Oliver Evans Yhdysvalloissa rakensivat koneita, jotka käyttivät höyryä moninkertaisessa ilmanpaineessa. Korkeampi paine merkitsi pienempää konetta samalla teholla, mikä teki höyryveturit ja höyrylaivat mahdollisiksi. Se vaati myös vahvemman kattilan.
Trevithickin vastaus, joka oli käytössä noin vuoteen 1812 mennessä, oli Cornish-kattila: pitkä sylinterimäinen vaippa, jonka läpi kulki veden halki yksi tulipesäputki. Koska tuli oli vesitilan sisällä, lämpöpinta oli suurempi, ja vaippa oli yksinkertainen sylinteri, joka kesti painetta hyvin. Vuonna 1844 William Fairbairn patentoi Lancashire-kattilan, jossa oli kaksi tulipesäputkea rinnakkain. Lancashire-kattilat palvelivat tekstiilitehtaita ja muita tehtaita vuosisadan ajan, ja muutama on yhä olemassa.
Kaksi muuta tämän ajan ideaa on yhä käytössä. Edward Green patentoi 1840-luvulla ekonomaiserin, putkiston, joka esilämmitti syöttövettä savukaasuilla; siksi nykyaikainen kattilalaskuri kysyy syöttöveden lämpötilaa. Ja monitulitorvikattila, joka johtaa kuuman kaasun monen pienen putken läpi yhden suuren savuhormin sijaan, osoitti toimivuutensa George Stephensonin Rocket-veturissa vuonna 1829 ja vakiintui vetureiden ja myöhemmin laivojen standardiksi, joissa se tunnetaan skotlantilaisena laivakattilana.
Vesiputkikattilat ja paineen nousu
Tuliputkikattila pitää suurta vesimäärää paineen alaisena yhden vaipan sisällä, mikä rajoittaa sitä, kuinka korkeaksi paine voidaan turvallisesti nostaa. Vaihtoehto on laittaa vesi putkien sisään ja tuli niiden ulkopuolelle. Pienihalkaisijaiset putket kestävät paljon korkeampaa painetta kuin suuri vaippa, ja varastoitunut energia jakautuu moneen pieneen osaan yhden suuren sijaan.
George Babcock ja Stephen Wilcox patentoivat vesiputkikattilan vuonna 1867, ja tämäntyyppiset rakenteet kasvoivat sähköteollisuuden mukana 1880-luvulta alkaen. 20. vuosisadalle tultaessa tulistimilla varustetut vesiputkikattilat tuottivat höyryä paineissa ja lämpötiloissa, joihin mikään vaippakattila ei yltänyt. Nykyään suurimmat voimalaitosyksiköt toimivat veden kriittisen pisteen, noin 221 bar, yläpuolella, missä nesteen ja höyryn välillä ei enää ole eroa. Teollisuuslaitokset sen sijaan käyttävät enimmäkseen valmiiksi koottuja tuliputkikattiloita noin 20–25 barg:n paineisiin asti ja vesiputkikattiloita sitä korkeammissa paineissa tai silloin, kun tarvitaan hyvin suurta höyryntuotantoa.
Räjähdykset, tarkastukset ja määräykset
Paineen nousulla oli hintansa. Kattilaräjähdykset olivat 19. vuosisadalla yleisiä jokilaivoilla, tehtaissa ja kaivoksissa. Höyrylaiva Sultana räjähti Mississippillä vuonna 1865, ja yli tuhat ihmistä menehtyi, ja vuonna 1905 kattilaräjähdys tuhosi kenkätehtaan Brocktonissa Massachusettsissa ja surmasi kymmeniä työntekijöitä. Jokainen katastrofi työnsi insinöörejä ja hallituksia kohti tarkastuksia ja sääntöjä.
Britanniassa perustettiin vuonna 1854 Manchester Steam Users' Association, jonka perustajiin Fairbairn kuului, tarkastamaan jäsentensä kattiloita ja tutkimaan vaurioita. Yhdysvalloissa Hartford Steam Boiler Inspection and Insurance Company aloitti toimintansa vuonna 1866, ja American Society of Mechanical Engineers julkaisi ensimmäisen Boiler Code -kattilasäännöstönsä 1910-luvun puolivälissä. Useimpien maiden nykyiset painelaitemääräykset juontavat juurensa tästä työstä: materiaalitodistukset, lasketut vaipan paksuudet, varoventtiilit, painekokeet ja valtuutetun henkilön tekemät määräaikaistarkastukset.
Myös kattilahevosvoimaksi kutsuttu yksikkö on peräisin tältä ajalta. Se määriteltiin 1870-luvulla 34,5 paunan vesimäärän höyrystämiseksi tunnissa lämpötilasta ja lämpötilassa 212 °F, mikä vastaa noin 33475 Btu tunnissa eli 9,81 kW. Ilmausta "from and at 100 °C" käytetään yhä kattiloiden vertailuun samalla perusteella, ja sen vuoksi kattilan nimellisteho on usein suurempi kuin höyrymäärä, jonka se tuottaa kylmästä syöttövedestä käyttöpaineessa.
Mitä historia merkitsee ostajalle tänään
- Tuliputki vai vesiputki on yhä ensimmäinen kysymys. Tuliputkikattilat ovat yksinkertaisempia, edullisempia huoltaa ja sietävät kuormanvaihteluita; vesiputkikattilat kestävät korkeampaa painetta ja tehoa.
- Paine maksaa. Määritä paine, jonka prosessi tarvitsee käyttökohteessa, lisättynä linjahäviöillä, äläkä pyöreää lukua, joka kuulostaa turvalliselta.
- Syöttöveden lämpötila ja lauhteen palautus ovat ratkaisseet polttoainelaskut Greenin ekonomaiserista lähtien. Palauta niin paljon lauhdetta kuin pystyt.
- Tarkastus ei ole valinnainen. Kattilasäännöt ovat olemassa todellisten onnettomuuksien vuoksi. Noudata paikallisia määräyksiä ja valmistajan käsikirjaa testauksen, varoventtiilien ja käyttäjäkoulutuksen osalta.
- Vertaa samalla perusteella. Kysy, onko nimellisarvo ilmoitettu "from and at 100 °C" vai todellisissa käyttöolosuhteissa.
Kun haluat muuttaa höyryntarpeen kattilatehoksi, hevosvoimiksi, ekvivalenttiseksi höyrystykseksi ja polttoaineenkulutukseksi, kokeile MachineryCalcin Höyryn ja kattilatehon laskuria.